12.10.10

Surun olemus

   
Suru siivet saako selkään milloinkaan
sekö vain himmenee ajan armosta
mutta ei katoa koskaan
kuin ehkä vasta silloin
niin silloinko
jos tietoisuus häviää olemattomaan

14 kommenttia:

  1. Ei se katoa, se piiloutuu hetkeksi ja palaa taas kun saa pienenkään vinkin tai muistutuksen aiheestaan. Ainakin minulle!

    VastaaPoista
  2. Suru piiloutuu joskus niin kirkkaisiin ilon vaatteisiin,ettei sitä vieraanpi edes huomaa.Ja itselläkin vain hentoinen aavistus,mutta silti....

    VastaaPoista
  3. Minulle nyt just tosi ajankohtainen.

    "Jos suru savuaisi, maailma peittyisi savuun"

    VastaaPoista
  4. Surullinen voi olla hyvin monesta syystä!

    VastaaPoista
  5. Niin Anna, voimakkaat surukokemukset varsinkin käyttäytyvät noin, kuten kirjoitit. Surullinen- ja voimat loppu-aikaa tässä olen jo jonkin aikaa viettänyt, sais loppua jo. Kiitos mielipiteestäsi.

    VastaaPoista
  6. Kiitti syysmyrsky. Surun monet kasvot sisältyvät suruun ajan, paikan tai tilanteen mukaan.

    VastaaPoista
  7. Voimia Sp57. Suruun sisältyy sisäistä hiljaisuutta, mutta myös tärkeää on saada purkaa suruaan itselle sopivalla tavalla.

    VastaaPoista
  8. Kiitti mk, tuo on niin totta. Surun skaala on hyvin laaja ja mieleen ne kuitenkin aina vaikuttavat.

    VastaaPoista
  9. Suru on tapa puhdistaa sielu. Surua ei voi aina voittaa, se painuu sisälle, elää itsekseen, mutta tärkeintä on, ettei suru murenna ihmistä sisältä päin vaan vahvistaa sitä mikä on ihmisessä vielä vahvaa. Jokainen ihminen tarvitsee hetkittäin surua pystyäkseen ottamaan vastaan ilon. Menetys, oli se sitten läheisen ihmisen, lemmikkikissan tai -koiran kuolema, tuo tyhjyyden ja surun. Vasta aikojen myötä suru muuttuu kanssakulkijaksi ja voimaksi arkipäivään.

    VastaaPoista
  10. Suruja olemme kokeneet varmaan kaikki, se miksi nyt olet surullinen tai miksi kirjoitit siitä mietityttää..

    VastaaPoista
  11. Kiitos Tintti kauniista sanoistasi.
    Kaipa surussakin hyväksyminen on avainsana.
    Vahvistaako suru ihmistä, vaikea sanoa.

    VastaaPoista
  12. Kiitti mustis komsusta.
    Lankakerä välillä putoaa ja lähtee purkautumaan,
    mut täähän on elämää, mistä saa olla kiitollinen,
    kuitenkin.

    VastaaPoista
  13. Tuntuu joskus ettei suru aina vahvista, mutta ehkä sitä ei vielä silloin näe eikä aina jaksa olla kiitollinen, vaikka juuri se auttaisi asiaa.. lankakeräsi kierii ehkä siksi että voisit taas kutoa Rip:)

    VastaaPoista
  14. Näin se on, mustis. Kiitos ajatuksestasi.

    VastaaPoista