5.2.12

Anki - Ei toivu milloinkaan (1972)


  Kaikkea saa tehdä.
                Kaikkea pitää tehdä.
  Kaikkia ovia pitää tempoa,
  kaikkia kuita kurkotella.
                 On vain yksi ehto,
                 elinehto:
                 värisevää sielua ei saa tallata.
-Tommy Tabermann-

8 kommenttia:

Plätty kirjoitti...

Hienoja ajatuksia, kaunista musiikkia, en muista Ankilta kuulleeni tuota laulua, kiitos.
Hyvää Runebergin päivää/kynttilänpäivää.

AnnaY kirjoitti...

Ripsis-siskoseni, Mukavaa, että kirjoitat ja tuot taas runoja ja musiikkia tullessasi.

Sama Tabermanin runo on soinut mielessäni eilisestä alkaen ja nyt luen sen tästä!

Ankin laulu on ennenkuulematon myös minulle.

orvokki kirjoitti...

Tuo ehto paneekin suuren vastuun kaiken tekeville, kaikkien ovien avaajille, kuiden kurkottajille.

Hyvää ensi viikkoa. !!

Aikatherine kirjoitti...

haikeaa on tuo laulu.. toivon että jokainen toipuu aikanaan. värisevää sielua on vaikea joskus nähdä, se täytyy ihan silmätysten nähdä.

Mustaleski kirjoitti...

Helou! Kiva Rip kuulla Sinustakin, joo eihän sitä toivu, mutta toivottavasti Sinä kuitenkin?

Ripsis kirjoitti...

Kiitti Plätty, muistan nuoruudessani kuulleeni kylläkin tämän Ankin esittämän laulun.
Nykyään jäänyt vissiin ihan unohduksiin.

Kiitti Anna-sisko ja tuo mitä kerrot runosta voin vain todeta, että noin käy toisinaan, ei kuitenkaan ehkä kovin usein.

Nyt tekee mieli kirjoittaa: Heh, Orvokki:)
Suuri kontrasti runossa on, mutta mielestäni se on hyvinkin toimiva varsinkin lohtu-runona.
Hyvää viikkoa Sinullekin!!

Kyllä Aikku, ajattelen pääosin samoin kanssasi. Entiselleen on kuitenkin vaikea palata, sillä muistojälki jää, ainakin yleensä.

Helou Mustis, toivotaan ja toivotaan sitä kaikille muillekin kovia(kin) kokeneille.

AnnaY kirjoitti...

Ripsis, pidän blogistasi paljon. Mun blogissani on Sinulle Kiitokset!! Kävisitkö noutamassa.

Ripsis kirjoitti...

Anna, kiitos paljon muistamisesta.