22.9.10

"Pärjäile" tai "Yritä pärjätä"

Kysymykseen, "Mitä kuuluu?" helposti vastaamme
"Kiitos, ihan hyvää",
vaikka ei niin hyvää kuuluisikaan.
Niin ja jos ei kuulukaan hyvää ja vastaa
"No, ei nyt niin hyvääkään",
monikaan ei edes halua kuulla,
mitä se "Ei hyvääkään" tarkoittaa.
Voipi olla niinkin,
että kysyjä alkaa kertomaan omista
ei niin hyvistä kuulumisistaan
ja juttu käännetään kysyjän puoleen.
Aikansa juteltuaan omista kuulumisistaan kysyjä
voi toivottaa vain
"Pärjäile" tai "Yritä pärjätä"
ja keskustelu loppuu siihen.
Vaikeina aikoina nuo toivotukset
eivät ainakaan mieltä nosta,
pikemminkin päinvastoin.
Kuuntelemisen taito on aika harvinaista
herkkua nykyään.

14 kommenttia:

orvokki4 kirjoitti...

"mitä kuuluu" tai "miten menee" tms - nehän on mun mielestä sellaisia "hyvän päivän" -fraaseja, joihon "kuuluukin vastata " ihan kivaa, tai kiitti hyvää tms" ei kai siihen odotetakaan selvitystä, on vain noteerattu toinen ja toinen. Mä usein vastaan, että .. haluutkos kuulla ihan tarkkaan, ja mistä alkaen.. jolloin toinen joko vastaa, älä ihmeessä, tai fiksuna, että olen kuulolla, kerro ihan alusta (syntymästä alkaen..hih) jolloin mä tietenkin lopetan leikin nauramalla... tällä voi vähän pallotella puoleen ja toiseen, mutta yleensä sit siirrytään juttelee ihan muusta. Tai kerrotaan ne kuulumiset, jos niitä on kerrottavaksi asti.

paitsi tietenkin, jos on oikein isoa pahaa oloa, niin sellainen harvemmin kysyy toiselta mitä kuuluu, koska ei hän halua kuulla toisen kuulumisia, kun itsellä on niin paljon sanottavaa ja purkautustarvetta.

monimuotoinen asia, jonka otit esille. !

syysmyrsky kirjoitti...

Vähän vieraammalle ihmiselle tuskin kertoisin kaikkein ikävimpiä kuulumisiani enkä myöskään välttämättä haluaisi hänenkään "syvempään"maailmaansa ihan kadun kulmassa hypätä.
Ystävät ja läheiset ovatkin jo eri juttu.
Ja onhan se tosi törkeää,et jos kysyy toisen kuulumisia,niin sit ei kuuntele vaan alkaa kertoa omiaan.

pqvist kirjoitti...

Minä olen tässä vietellyt Ikävän Elämän kymmenvuotisjuhlia. Nyt muuten tuli siihen loppu. Mutta vaikeina aikoina kehittelin keinoja; en katsonut vastaantulijoita, en vastannut puhelimeen. Jos kuitenkin jouduin tuon kyselyn eteen, toisille sanoin "ihan ok", toisille "päin H:tä". Sokeraasin ja säälin kuulijoita. Erakoiduin. Mutta kuten O sanoo, se on sellaista small talkin alkua, josta pääsee nopeasti eroon kauniillakin fraasilla. Mielenkiintoista, kiitos aiheesta !

Sp57 kirjoitti...

Vastaus kysymykseen "Ei kurjuutta kummempaa"

ripranie kirjoitti...

Kiitos orvokki. Kuinka paljon me kuitenkin opimme toisiltamme kuuntelemalla ja puhumalla, vastavuoroisesti parhaimmillaan.

ripranie kirjoitti...

Kiitos syysmyrsky. Yleensä valitsemme, että kenelle ja milloin "avaudumme oikeesti" ja toisaalta ketä kuuntelemme tai haluamme/jaksamme kuunnella. Toiset ovat luonnostaan kuuntelijoita, toiset puhujia.

ripranie kirjoitti...

Kiitti pqvist. Rehellisyys itselle, siihen kuitenkin ja toivottavasti päädymme. On tietysti small talkin aika, mutta matalapaineen aikana on hyvä antaa itselle aikaa ja keksiä keinoja selviytymiseen, kuten Sinä olet tehnytkin.

ripranie kirjoitti...

Sp57, kiitti, mutta tuohon en ainakaan vastaa Pärjäile enkä Yritä pärjätä. Alamäen jälkeen tulee aina nousu, siihen luottakaamme. Toivotaan Sinulle valoisaa aikaa.

AnnaY kirjoitti...

Joskus kun elämä on vinksallaan väärään suuntaan ja joku selvästi heittää vain fraasina kysymyksensä ja/tai toivotuksensa, tekisi mieli sanoa vaikka mitä. Sitten mietin, että eihän hän voi oikeasti välttämättä tietääkään millä mielellä olen! Aidon kysymyksen ja toivotuksen kyllä tunnistaa, uskoisin niin. Joskus itse käytän vain kevyttä olkavarren kosketusta jos tajuan, että toisella ei ole kaikki hyvin. Nykyihmiset peittävät aika hyvin väsymyksensä ja murheensa, sillä ei ole muotia voida huonosti. Pitää vain jaksaa, vaikka mitä olis, "nauraa vaikka syän märkänis" niinkuin karjalaiset sanovat.

Mustaleski kirjoitti...

Aika paljon olen kyllä joutunut sanomaankin että ei niin häävisti, mutta kyllä se tästä, ikäänkuin lohduttaisin kysyjää? Jos joku vastaa minulle kun kysyn mitä kuuluu että Ihan hyvää, se saa minut aina joskus kysymään että mitä hyvää, kerro, kerro ja kohta sitten se hyvä onkin kaikkea muuta kuin hyvää.. Tämä kysymys: Mitä kuuluu? on kuitenkin aina parempi kuin se, että kävelee vain ohi...

mk kirjoitti...

Kyllä se siitä ja otan osaa ovat fraaseja, etenkin tuo viimeinen tulisi kieltää lailla, koska ei voi tietää, miltä toisesta tuntuu esim. lähimmäisen mentyä :-)

ripranie kirjoitti...

Kiitos Anna. Onko aidolle hienotunteisuudelle ja kiltteydelle enää tilaakaan tässä "pysy pyörillä" meiningissä, toivotaan että on. Vaikka ennen jo sanottiin "olet oman onnesi seppä" ja "heikot sortuu elon tiellä" ei meno kuitenkaan näin raakaa ja kovaa ollut, kuin se on nyt.

ripranie kirjoitti...

Kiitti mustis. Yleisesti käytetty "ihan hyvää" ei paljoa kerro, jos tarviikaan, mutta on se noteeraus ja voikin joskus jäädä sille asteelle. Tuo sun ´lohduttava vastaus´ antaa hienotunteisen heiton vastapuolelle ja kuulostaa hyvältä mahdollista keskustelun jatkoa ajatellen.

ripranie kirjoitti...

mk, kiitos. Toisen tukeminen vaikeina aikoina on niin yksilökohtaista. Täysi välinpitämättömyys lienee kuitenkin se "kylmin" tapa. Oman asiansa työstämiseen apua voi saada myös vertaisryhmistä.