28.10.10

Menneisyyden jalanjäljet

   Menneisyys säilyy meissä
   sillä menneet ja aiemmat ratkaisut
   vaikuttavat meissä monella eri tasolla eri tavoin

   tiedostettuina tai tiedostamattomina
   niin nykyisyydessä kuin myös tulevaisuudessamme
   ja niillä on taipumus nostaa päätään
   myös ennalta arvaamatta meistä riippumatta
   haluamme sitä tai emme.

6 kommenttia:

Petriina kirjoitti...

Joo, menneiden kokemusten synnyttämät tunteet vai muistijäljiksikö niitä pitäisi kutsua, tuikahtelevat mielen syvyyksistä yllättävinä hetkinä.

ripranie kirjoitti...

Kiitti Petriina. Näinhän se menee, eivätkä kysy
aina edes lupaa!

AnnaY kirjoitti...

Ja ne mokomat saattavat aktivoitua jopa parista sanasta, musiikista, tunnelmasta, maisemasta... En aina tiedä, onko se hyväksi ihmiselle, minulle ainakaan ei... kaikki jäljet!

ripranie kirjoitti...

Kiitos Anna. "Maksamme velkaa", emmekä aina tajua edes mistä.

riipustaja kirjoitti...

"On olemassa sanonta, jonka mukaan 'ne, jotka eivät kykene muistamaan
menneisyyttään, ovat tuomitut toistamaan sitä'. Tutustumalla omaan
lapsuuden perheeseensä ja sen historiaan useiden sukupolvien yli sekä
tulemalla tietoiseksi siitä, mikä teki perheenjäsenten elämästä
mielekästä ja miten ihmiset tulivat toimeen keskenään tai missä he
jäivät jumiin, ihminen voi tarkastella omaa rooliaan nykyisessä
perheessään, ei vain omien kokemustensa uhrina vaan aktiivisena
vaikuttajana vuorovaikutuksessa asioiden toistuessa."

omassa elämässä tämän todeksi kokenut.

ripranie kirjoitti...

Kiitos Katri. Miettimällä menneisyyttään ja ottamalla siitä selvää, jos voi niin kyllä se mieltä ja elämää ainakin avartaa ja se on hyväksi useimmiten.