14.12.10

Hautakynttilät



Taas jälleen kerran tulevana jouluaattona
palavat lukemattomat kynttilät eri hautausmailla.
Näky on huikaisevan kaunis
ja varsinkin, jos on lunta maassa.
Lumi antaa haudoille kauniin vaipan.
Ihmiset miettivät poisnukkuneita omaisiaan
ja tuttujaan hautojen äärellä kynttilöiden loisteessa.
Täällä meillä päin on aattona kappelissa,
joka sijaitsee hautausmaalla hartaushetki klo 16 aikoihin
ja sitä ennen yleensä viedään kynttilät haudoille.
Tärkein itselleni on vanhempieni ja veljeni hauta.
Veljeni kuoli ollessaan seitsemän vuoden ikäinen
jäädessään kuorma-auton alle.
Hän oli ehtinyt käydä aloittamaansa koulua
vain vähän aikaa, sillä hän kuoli syyskuussa,
enkä muista milloin koulut siihen aikaan alkoivat,
luultavasti syyskuussa.
Itse olin kolmevuotias noihin aikoihin,
joten hatarat on omat muistikuvani veljestäni.

4 kommenttia:

aikatherine kirjoitti...

Hyvää Joulua RIP JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Aikku vaikenee

ripranie kirjoitti...

Kiitos Aikku ja Joulurauhaa sekä Onnea Uuteen Vuoteen! Palaat varmaan sitten, kun aika on...

Mustaleski (B.Blume) kirjoitti...

Miten surullista, olit tosi pieni ja silti muistat sen... vanhemmillesi se oli tosi suuri suru. Punaruusut ja kynttilät vien tottakai jouluna, kun kerran muutenkin. Apen hauta on myös lähellä mutta vanhempieni hauta kaukana, joten ehkä pääsen tai joku tuttu vie.. Hautausmaa on pyhäinpäivänä ja jouluna tosi kaunis..

ripranie kirjoitti...

BB, muistan erityisen hyvin, kun äiti kantoi veristä veljeäni sylissään kotiin päin. Maantie oli muutaman sadan metrin päässä ja siellä risteyksessä oli maitolava, joka meitä lapsia veti puoleensa. Vanhempien suru oli valtava esikoisen kuoltua, eikä se kuorma-auton kuljettaja kuulemma pysähtynytkään. Joulu on ilon juhla, mutta myös surun ja muistamme poisnukkuneita läheisiämme. Kiitos sanoistasi.