Kolotus voi harmistus
vanhuus vaiko varmistus
luitten särky
lihaskipu
veto poissa.
Järkikin jäätymäisillään
vaan siihen suostu en
vastaan kapinoin
mut taida auttaa ei
nöyrryttävä on
koville se ottaa
vaan keino ainut taitaa olla
ja aika.
Aika, kiirehdi nyt
pois jo heitä kipu tää
niin mieli elpyis ennalleen.
Samankaltaisissa tunnelmissa täälläkin aina välillä, kunnes taas kohoan, lennän!
VastaaPoistaTuhmasti sanottu, mutta ihana, kun meitä on jo ja ainakin kolme. Kuvittelen olevani niin uniikki, että yksin kärsin kivuista ja väsystä. Edes kivunvertaisryhmään kuulutaan.
VastaaPoistaParempaan suuntaan mennäänhän ?
seuraavana minä ihan romuna nyt just, oli pyykkipäivä ja se kesti 7 tuntia, pesut linkoukset kuivatus mankelointi aamen nyt ne on kaapissa ja minä pyörryn....
VastaaPoistaKiitti Petriina, sulla on hyvä kaava.
VastaaPoistaKiitti peeguu, voit olla varma, ettet täällä ole uniikki ja taatusti meitä on enemmän kuin kolme, uskoisin. Ottakaamme itseämme niskasta kiinni helpotuksen hetkellä, ennen kuin se karkaa, taitaa olla ainoa oikea tapa, ainakin hyvä.
VastaaPoistaKiitos Aikku, uskon, että olet "sinnikäs sissi" ja varmaan itse tiedät, milloin on aika relata, kun vaan malttaisit ja muistaisit sen aina välillä.
VastaaPoistaHei Rip, minulla alkaa ihan kohta oikea kiristys, voi luoja että olenkin venyttänyt, mutta nyt on pakko, siis oikomisremontti tällä iällä kun purenta on romahtanut ja siinä on oikeaa fyysistä kipua luvassa.. tätä et tarkoittanut, tiedän sen. Toivon Sinulle hyvää mieltä ja jaksamista, ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, piikeillä useinkin.. Uuden vuoden halauksia:)
VastaaPoistaMustis, ymmärrän sua varsin hyvin, mut täältä työnnän sinua lämpöhalausten sekä onnenpotkun kera. Sit kun se operaatio on ohi, olet varmasti tyytyväinen. Isot operaatiot on aina kenkkuja, itekin oon useamman läpikäynyt. Haleja ja kiitti :)
VastaaPoistaSamanlaisia päiviä tuppaa silloin tällöin jonoksi asti myös allekirjoittaneelle! Aina siittä vaan noustaan ja jatketaan helmat heiluen!
VastaaPoistaKiva kuulla sinusta Anna. Pistit vähän miettimään. Tuossapa oiva motto: Aina noustaan! Kiitos Anna :)
VastaaPoistaKiitos Rip, se oli tosi nätisti toivoteltu, olisin tehnyt sen jo nuorempana ja purukisko olisi pitänyt olla jo ajat sitten, mutta mies aina sanoi että ne on vain muotijuttuja, joopa joo..
VastaaPoistaEteenpäin on kuitenkin elävän mieli, joskus tekisi mieli pysähtyä jäädä siihen, mutta ei voi.. luulen että olet liian kriittinen tai arka Rip? Mitäpä jos antaisit vain mennä, älä vaadi liikaa, saatat yllättyä positiivisesti? Olet liian hieno ja hyvä nainen hyllytettäväksi tai hukkaan heitettäväksi!
Ymmärrän kyllä siipirikkoarkuudenkin, olin itsekin sellainen ja tavallaan olen vieläkin.. mutta räiskin silti välillä menemään että rapa roiskuu:) Joskus harmittaa ja itkettää ja vetäydyn kovasti itseeni, menen pikkukippuralle ja kyselen turhaan miksi, miksi, miksi???
Mustis, nyt sitten menet, etkä meinaa ja hyvin käy, uskon! Sinä diagnoosini mestari: Kriittinen, arka, siipirikko, mutta kesyyntymistaitoinen :) Lisään tuohon vielä, että ikäiseni miehet ei halua enää teini-ikäisiä lapsia huusholliin, ainakaan he, joista itse olisin ollut kiinnostunut. Miksi-kysymykseen ei useinkaan vastausta saa, sen olen myös minä todennut. Otan sanasi lämmöllä vastaan, kiitos :) Sinulle onnea ja paljon, niin että rytisee :)
VastaaPoista