12.4.11

Merja Raski - Aamuyö



    
Joskus tuntuu, että on parempi olla
sanomatta mitään.
Joskus taas tuntuu, että on
pakko sanoa jotain.

14 kommenttia:

taivaantulet kirjoitti...

hei! olipas kiva löytää tää biisi! olin aivan unohtanut sen...kiitos!

Ripsis kirjoitti...

Tervehdys taivaantulet ja kiitos itsellesi. :)
Pidän myös tästä biisistä tosi paljon.

AnnaY kirjoitti...

Niinhän se on. Joskus kaikki on niin selvää.. ja joskus taas.. sitä tämä elämä on.

Niin haurasta, upeata ja ainutkertaista.

shamani kirjoitti...

Olen aina tykännyt tästä laulusta. Siinä on tunnelmaa.

Niinhän sanotaan, että puhuminen hopeaa ja vaikeneminen kultaa.
Aina ei ole helppoa valita kullan ja hopean välillä.

"Joka on tietoinen oikeassa olemisestaan, voi rauhallisesti odottaa ratkaisevaa hetkeä. Kärsivällisyydeksi kutsutaan sitä hienoa rajalinjaa, joka kulkee nöyryyden ja ylpeyden välillä"

aikatherine kirjoitti...

näin se on vaitiolo on kultaa ja puhuminen jo joskus rapakiviä.

elämä on. ja hyvä niin. nyt vain lepäilen, ei jaksa muuta..

marizan42 kirjoitti...

Marja Raski on yksi suuri suosikkini ja tämä on erityisen kaunis kappale. Kiitos tästä!

ulleriina kirjoitti...

Sanat saa mielestäni sanoa silloin, kun siihen tuntee tarvetta.
Miksi niitä sisälleen pitäisi kerätä kuormittamaan omaa oloaan!

Tämä Aamuyöbiisi liittyy vuoden 1998 tunnelmiini..
Oi niitä aikoja!

Ripsis kirjoitti...

Anna, kiitos ja niin kauan kuin on elämää on aikaa opetella(kin)!

Ripsis kirjoitti...

Todella hienon määritelmän laitoit, kiitos Shamani!

Ripsis kirjoitti...

Niin Aikku ja rajanveto kullan ja hopean välillä on joskus yhtä mylläkkää.
Lepäile nyt rauhassa aikasi Aikku ja kiitos ajatuksistasi.

Ripsis kirjoitti...

Kiitos Marizan, hän on kaunisääninen laulaja ja laulu on kaunis.

Ripsis kirjoitti...

Kiitos Ulleriina, niinpä, on hyvä sanoa sanottavansa ja jokaiselle suotakoon myös rajansa siihen, milloin jättää sanomatta.
Kaunista tunnelmointia Sinulle!

Unikkohoituri kirjoitti...

Ripsis kaunis laulu ja ajatus...onneksi valinta on meidän..joskus vaan tuntuu paremmalta olla sanomatta mitään, syyt siihen voivat myös olla moninaiset.

Ripsis kirjoitti...

Kiitos Unikkohoituri, laulun sanat erityisesti ovat vetoavat ja musiikki myös on kaunis.
Niinpa, ne sanat, ehkä sitä omaa sisintään on kuitenkin parasta kuunnella.