10.5.11

Pari mietettä

Rakkaudenhaavan voi parantaa vain se,
joka sen aiheuttikin.
Publilius Surys


Mitään muuta maailmassa ei ole jaettu
niin oikeudenmukaisesti kuin ymmärrys.
Kaikki luulevat saaneensa sitä juuri tarpeeksi.
Jacques Tati

12 kommenttia:

mk kirjoitti...

Tuo lause on kyllä ainakin totta, olen huomannut :-)

Ripsis kirjoitti...

Niinpä mk. Siksiköhän ihminen on vanhana vereslihalla?

Mustaleski kirjoitti...

Rakkaudesta en puhu mitään, koska en siitä mitään ymmärräkään mutta:

Tuohon jälkimmäiseen lainaukseen sanoisin, että on aika suurta viisautta tunnustaa myös tyhmyytensä ja on surullista miten monet luulevat saaneensa sitä viisautta niin paljon että ovat aina neuvomassa muita:)

ulleriina kirjoitti...

Yhdyn edelliseen puhujaan!

Mutta rakkaudesta voi haaveilla ja unelmoida ja muka kokea olevansa rakastettu, vaikka usein se johtaa juuri siihen haavoittumiseen.
Rakkauden tavoitteluhan se on joka tuo vähän "jännitystä" tähän muuten synkkään elämään..

orvokki kirjoitti...

Kakkosjuttu on niin tosi, niin tosi.

Mutta ykköslainaus ei aina ihan pidä paikkaansa. Kyllä se on aika joka haavat parantaa .. sillä sen haavan aiheuttaja voi useimmiten repiä ne uudelleen auki esim. ilmestyessään ohimennen kevyesti liian aikaisin esille, haavan vasta ruvettuessa.

Ja ullis, miten muka voi "muka kokea olevansa rakastettu", eikö sitä joko ole tai sitten ei. Muuhan on vaarallista illuusiota. Luuulen ma.

Ripsis kirjoitti...

Mustis, tyhmyytensä tunnustaminen voi olla myös hyvin vapauttavaa? Aikuisen ihmisen omaehtoinen neuvominen tai muulla tavalla puuttuminen toisen asioihin pyytämättä ei sensijaan ole useinkaan myönteistä tulosta tuottavaa. Kiitti Sulle:)

Ripsis kirjoitti...

Kiitti Ullis, unelmat ovat paljolti satumaailmoja, joissa on hyväkin välillä levähtää arjen keskellä ja niitä tarvitaan!

Ripsis kirjoitti...

Tuosta ykkösestä Orvokki, että noinkin kun sanot ja voihan ne haavat aiheuttaa moni eri asia tai seikka ja myös itse, ei aina toinen ihminen. Kiitti Sulle!

orvokki kirjoitti...

jep.. mutta mä meinasinkin juuri niitä rakkaudentuskaan tulleita haavoja, joita vain toinen ihminen on aiheuttanut, niin ei se samainen ihminen niitä kyllä parannakaan (repii vaan ne haavat auki aina uudestaan ja uudestaan), eli vain aika pystyy parantamaan... :D. (Onhan tuosta nyt ihan ilmielävä esimekkikin :)

Ripsis kirjoitti...

Okei Orvokki, mutta parantaako aika oikeesti, vai helpottaako vain?
Eiväthän kaikki haavat parane milloinkaan, mutta niiden kanssa opitaan toivottavasti elämään.

waldemar kirjoitti...

Kunpa oppisin Rakastamaan! Voi olla että on jo myöhäistä?

Ripsis kirjoitti...

Höpsistä waldemar, mutta ensin pitää olla oikea kohde niin varmana oppii. :)