5.10.11

«Бедами плавил сердца»



Herkkä ja lämminhenkinen tulkinta mielestäni
suomeksikin tunnetusta laulusta "Saviruukku".

7 kommenttia:

aikatherine kirjoitti...

onkos tämä Viktor Klimenko? ainakin hänen näköinen.
Joel Hallikainen ja ties kuin moni muu on esittänyt tämän Suomeksi. Minuun on aina tehnyt vaikutuksen itse sanat. Ihminen on särkyvä saviruukku, joka voidaan valaa uudestaan. Siinä on se toivon ihanuus. Suuri armon kokemus, minun sieluni voidaan pestä ja voin tulla armosta uudeksi, tarvitsen vainb tahdon

aikatherine kirjoitti...

olihan se Viktor, ja tuo seuraava kappale on melodialtaan aivan ihana. Joskus olen haaveillut miltä tuntuisi käydä tässä Pyhässä Kaupungissa mutta sitä hallitsee nyt kaaos. Ehkä odotan sitä lopullista Jerusalemia. Millainen se on, en tiedä, ihana sen täytyy olla ja rauhan sekä rakkauden täyttämä, kun sen aika on.

Mustaleski kirjoitti...

Klimento on ihana mies, vaikka en tiedä tykkäänkö hänen kaikista esityksistään, mutta tämä venäjä ja video oli hienoa katsottavaa kuten mieskin.. tämä kappale oli todellakin herkkä ja ehkä näin särkyneelle sopivakin kappale.. jäin miettimään myös näitä aikun sanoja tuossa yllä..

maximex kirjoitti...

Kaunis kappale ja video.
Kiitos.
Kaikki nämä venäläiset hengelliset on lähellä sydäntäni.

Tämän kappaleen myötä ajatus vie ajassa taaksepäin yli 21v, tuohon eroni jäkeiseen aikaan.
Ensimmäiseen suhteeseeni, joka aikoinaan kulminoitui meilahden syöpäosastolle asti, sinne päätyen...

Joku saattaa muistaa vielä nuo plogini tästä aiheesta.
http://youtu.be/q6DKGRMgAv0

marizan42 kirjoitti...

Kaunis ja herkkä kappale ja upeaääninen Viktor.Punaisella torilla olen minäkin joskus kävellyt. Kiitos Ripsis!

AnnaY kirjoitti...

Sitä vaan väleen toivoisin, etten olisi niin altis särkymään, vaikka uskon taas eheytymiseenkin!

Ripsis kirjoitti...

Aikku

Mustis

Max

Marizan

Anna

Kiitän Teitä kaikkia, kun olette ajatuksianne antaneet. :)

Toivon Teille kaikille rakkautta, rauhaa ja kaikkea hyvää elämäänne!

Ps. Mielestäni Viktor Klimenko on lahjakas taiteilija, jonka persoonassa jokin on aina vedonnut itseeni.