20.8.12

Äitini...äitini


Äiti rakas, kunpa oisit nyt vierelläni.
Kaipaan Sinua suunnattomasti.
Aina, kun minulla on vaikeaa
henkisesti/fyysisesti
huudan tuskissani äitiä.


Odotan aikaa,
kunnes pystyn kääntämään uuden lehden
ja tiedän että kulma siitä jää aina auki.
-ripranie-







4 kommenttia:

Petriina kirjoitti...

Usein minäkin ajattelen; äiti rakas, olisitpa nyt vierelläni. Tai edes puhelinyhteyden päässä...

Ripsis kirjoitti...

Kiitos Petriina.
Näinhän teemme me, joille äiti oli niin kovin tärkeä.

Aikatherine kirjoitti...

Lapsena pidämme äitiä itsestään selvyytenä, vasta aikuisena tai menetettyämme äidin ymmärrämme kuinta merkittävä hän on. Minäkin kaipaan äitiäni, sitä ihmeellistä pientä ja hellää naista joka kasvatti ja pelasti minut monesta pulasta, suren kun hän ei ehtinyt olla lasteni mummi, siitä on niin kauan, hän oli kasvatti-äitini joka kuoli aivan liian nuorena joskus näen hänet unissa

Ripsis kirjoitti...

Kiitos Aikku ajatuksistasi.
Hyvät muistot antavat myös voimaa.