5.9.12

Mitä se rakkaus sitten säilyessään on





On niin helppo sanoa: 
"Liekki on sammunut, finito, the end."
Kuinka paljon siinä on osallisena
tämän ajan henkeä ja muotia.

Liekistä voi syntyä myös "aito" rakkaus,
mutta mihin suuntaan se sitten kehittyy säilyessään:
- toveruudeksiko
- vaiko tavaksi elää
- muutospelokkuudeksiko.

6 kommenttia:

AnnaY kirjoitti...

Tuo alin on minua usein ajatteluttanut. Se selittäisi monta avioliittoa, joissa ei päältänähtynä ole mitään elävää. Ja silti ne jatkuvat.

Aikatherine kirjoitti...

Ei rakkaus ole pelkoja ei mitään noista.. Kestävä rakkaus on- luottamusta, sellaisenaan hyväksymistä ja kunnioitusta. näin oon ajatellut

Ripsis kirjoitti...

Kiitos Anna. Voipi olla kyseessä pelkkä status-symboli. Tai Stanislaw Jerzy Lecin miete:
Yksinäisyys - mikä tungos!

Ripsis kirjoitti...

Kiitos Aikku, minusta tuo kirjoittamasi kestävä rakkaus on sitä rakkauden ylintä tasannetta.
Vasta silloin, kun rakkaus joutuu puntariin sen todellisuus punnitaan.
Kauanko "tahtominen" kestää!
Toiveikkuus on tietysti aina hyvä säilyttää.

Mustaleski kirjoitti...

Aika sateinen oli kesä, rakkaudesta en tiedä mitään, syvä ystävyys voisi olla lähinnä minua...

Ripsis kirjoitti...

Oli Mustis, sateista. Miten liekki voisi jatkuvasti tai pitemmän päälle palaa roihuten, lapsellista, naiiviakin.
Mitä vikaa kädenlämpöisessä liekissä on:)