Mä oon kyllä sitä mieltä, että nuo viralliset teoriat on vain meille kakkosvanhemmille lapsen "laillista omistus- tai paremminkin lainaoikeutta varten".
Ne eivät koskaan poissulje biologista totuutta.
Meidän tytöissä on niin paljon geeniperimää, että olisi mahdotonta uskoa kaikkien heidän kommervenkkien johtuvan meidän kasvatuksesta.
Jostain muistan kuulleeni ettei luonne itsessään ole periytyvä ominaisuus.
Sen sijaan luonteen osuus ihmisessä määrää suurimmaksi osaksi sen, millainen ihmisestä tulee. Ympäristötekijöillä ja ohjeistuksella olisi näin ollen aika pieni osuus ihmisessä.
Eri kulttuurit ovat vain omaksuttuja tapoja. Geenitutkijoilla varmaan töitä piisaa.
Jäin miettimään sanojanne ja odotin, että mitä Pedro vielä vastaa.
Olen omakohtaisesti sitä mieltä, että olemme paljolti sitä, mitä kasvattavat vanhempamme ovat eli ympäristön vaikutus on hyvin iso, vaikka joskus veri onkin vettä sakeampaa, riippuu myös siitä millaisista oloista (eli kuinka särkyneenä) ja minkä ikäisenä lapsi tulee vanhemmilleen, tosin geeneistään ei pääse koskaan.
Noin ja niin ja näin Mustis, mutta tuskin tähänkään mitään yksiselitteistä vastausta/arvioita löytynee.
Ehkä sitten kuitenkin jokainen ihminen on oman historiansa "seppä" taitojensa mukaankin kasvun, erehdysten ja onnistumistenkin kautta.
Lapsella jo syntyessään on oma temperamenttinsa, joka vaikuttaa vahvasti luonteeseen, ajattelen itse oli lapsi sitten täysin terveeksi syntyessään luokiteltu ja mutkikkaammaksi asian tekee vielä se, jos lapsella ilmenee vaikkapa joku dominoiva perinnöllinen geeneissä ilmenevä sairaus.
Ajatusten ja asenteiden ravistelua:
VastaaPoistaMeidän tenavilla on kaksi äitiä, samoin kuin isiäkin; biologinen ja "eibiologinen".
Jep niin Pedro ja ajatuksesi voi jopa toimia käytännön tasolla, mutta mites teoriassa.
VastaaPoistaLaulu on kaunis, mutta ehkä poistan sen.
Miksi kaunis laulu pitäisi poistaa?
VastaaPoistaIlman lasteni biologisia vanhempia minusta tuskin koskaan olisi tullut isää. Ja vaimostani äitiä.
Vastaukseni kysymykseesi on: Halu.
VastaaPoistaViet asiaa suuntaan, mitä keinoja on saada lapsi. Keinoja on, kyllä vaan muitakin kuin se "perinteinen".
Teoriassa virallisesti(kin) alkuperästä riippumatta lapsella voi olla kerrallaan vain yksi äiti ja yksi isä.
Mä oon kyllä sitä mieltä, että nuo viralliset teoriat on vain meille kakkosvanhemmille lapsen "laillista omistus- tai paremminkin lainaoikeutta varten".
VastaaPoistaNe eivät koskaan poissulje biologista totuutta.
Meidän tytöissä on niin paljon geeniperimää, että olisi mahdotonta uskoa kaikkien heidän kommervenkkien johtuvan meidän kasvatuksesta.
Jostain muistan kuulleeni ettei luonne itsessään ole periytyvä ominaisuus.
VastaaPoistaSen sijaan luonteen osuus ihmisessä määrää suurimmaksi osaksi sen, millainen ihmisestä tulee.
Ympäristötekijöillä ja ohjeistuksella olisi näin ollen aika pieni osuus ihmisessä.
Eri kulttuurit ovat vain omaksuttuja tapoja.
Geenitutkijoilla varmaan töitä piisaa.
Jäin miettimään sanojanne ja odotin, että mitä Pedro vielä vastaa.
VastaaPoistaOlen omakohtaisesti sitä mieltä, että olemme paljolti sitä, mitä kasvattavat vanhempamme ovat eli ympäristön vaikutus on hyvin iso, vaikka joskus veri onkin vettä sakeampaa, riippuu myös siitä millaisista oloista (eli kuinka särkyneenä) ja minkä ikäisenä lapsi tulee vanhemmilleen, tosin geeneistään ei pääse koskaan.
Noin ja niin ja näin Mustis, mutta tuskin tähänkään mitään yksiselitteistä vastausta/arvioita löytynee.
VastaaPoistaEhkä sitten kuitenkin jokainen ihminen on oman historiansa "seppä" taitojensa mukaankin kasvun, erehdysten ja onnistumistenkin kautta.
Lapsella jo syntyessään on oma temperamenttinsa, joka vaikuttaa vahvasti luonteeseen, ajattelen itse oli lapsi sitten täysin terveeksi syntyessään luokiteltu ja mutkikkaammaksi asian tekee vielä se, jos lapsella ilmenee vaikkapa joku dominoiva perinnöllinen geeneissä ilmenevä sairaus.
Kiitos Mustis.