Niin, meidän egoillamme on taipumus vaateisiin. Jos teen hyvää, vaadin joko tietoisesti tai alitajuisesti itselleni siitä kunniaa/vastapalvelua. Jos pyyteettömästi teen hyvän palveluksen, se kyllä "palkitaan". Joskus sitä vain ei heti oivalla. Henkiseltä tasolta tarkasteltuna antaminen ja saaminen on sama asia.Joskus tulee se intuitio, että näin tulee tehdä. Silloin se on aitoa auttamista ja omahyväisyys katoaa.
Mielestäni ei myöskään saa olla liian kriittinen itseään kohtaan, silloin on liian vaikeaa ja se synnyttää syyllisyyden tunteita. Meillä kaikilla on oma tärkeä tehtävämme ja meitä kyllä autetaan, jos apua tarvitsemme.
Mielestäni se hyvä kultainen ohje on meille annettu: "Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän!" Tietenkin myös toisinpäin.
Arvelen kyllä, että pyyteetöntä auttamista ei ole olemassakaan. Jos ei muuta "vastiketta" auttamisesta saa, niin saa ainakin itselleen tyytyväisyyttä ja hyvän omantunnon.
Siksi sanon, että pyyteetöntä auttamista ei kertakaikkiaan ole.
mietin hetken ja tajusin, että hyvin spontaanina ihmisenä en edes ajattele, kun autan tai teen palveluksen, en edes muista. mutta muistan heti, kun toiset tekee niin. Oli ihanaa ihan äskettäin kun naapurin mies oli kaupassa yhtäaikaa, ja sanoi minulle, - Saanko viedä sinut kotiin, autoni on tuossa parkissa? Minulla oli tosi painavat kassit, olin niin iloinen että luulen että hän kuuli miten sydämeni soi. Ainakin hymyilin ja kiitin vuolaasti. Se kun joku auttaa pyytämättä, se on upeaa.. sitä taitoa taidan harjoitella, voisi tehdä jonkun iloiseksi. siinä se omakin mieli kirkastuu.. nyt tulee mieleen jo monta ilon hetkeä, ne on joskus hyvin pieniä, pitää oikein miettiä että muistaa:)) Iloisia hetkiä sinulle Ripraine
Kiitoksia shamani puntaroinnistasi. Hienoon vastauskokonaisuuteesi tökkään omaa lusikkaani sanomalla, että (itse)kriittisyyden raja on häilyvä niin, että sen sopivan oikeaa määrää on mahdotonta tietää jos tarviskaan.
Olla armollinen niin itseään kuin muitakin kohtaan niin siinäpä sitä ihmisyyden kunnioitusta riittämiin.
Niin, meidän egoillamme on taipumus vaateisiin. Jos teen hyvää, vaadin joko tietoisesti tai alitajuisesti itselleni siitä kunniaa/vastapalvelua. Jos pyyteettömästi teen hyvän palveluksen, se kyllä "palkitaan". Joskus sitä vain ei heti oivalla.
VastaaPoistaHenkiseltä tasolta tarkasteltuna antaminen ja saaminen on sama asia.Joskus tulee se intuitio, että näin tulee tehdä. Silloin se on aitoa auttamista ja omahyväisyys katoaa.
Mielestäni ei myöskään saa olla liian kriittinen itseään kohtaan, silloin on liian vaikeaa ja se synnyttää syyllisyyden tunteita.
Meillä kaikilla on oma tärkeä tehtävämme ja meitä kyllä autetaan, jos apua tarvitsemme.
Mielestäni se hyvä kultainen ohje on meille annettu: "Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän!" Tietenkin myös toisinpäin.
Arvelen kyllä, että pyyteetöntä auttamista ei ole olemassakaan. Jos ei muuta "vastiketta" auttamisesta saa, niin saa ainakin itselleen tyytyväisyyttä ja hyvän omantunnon.
VastaaPoistaSiksi sanon, että pyyteetöntä auttamista ei kertakaikkiaan ole.
Hienot ajatelmat!
mietin hetken ja tajusin, että hyvin spontaanina ihmisenä en edes ajattele, kun autan tai teen palveluksen, en edes muista. mutta muistan heti, kun toiset tekee niin. Oli ihanaa ihan äskettäin kun naapurin mies oli kaupassa yhtäaikaa, ja sanoi minulle, - Saanko viedä sinut kotiin, autoni on tuossa parkissa? Minulla oli tosi painavat kassit, olin niin iloinen että luulen että hän kuuli miten sydämeni soi. Ainakin hymyilin ja kiitin vuolaasti. Se kun joku auttaa pyytämättä, se on upeaa.. sitä taitoa taidan harjoitella, voisi tehdä jonkun iloiseksi.
VastaaPoistasiinä se omakin mieli kirkastuu.. nyt tulee mieleen jo monta ilon hetkeä, ne on joskus hyvin pieniä, pitää oikein miettiä että muistaa:)) Iloisia hetkiä sinulle Ripraine
Kiitoksia shamani puntaroinnistasi.
VastaaPoistaHienoon vastauskokonaisuuteesi tökkään omaa lusikkaani sanomalla, että (itse)kriittisyyden raja on häilyvä niin, että sen sopivan oikeaa määrää on mahdotonta tietää jos tarviskaan.
Olla armollinen niin itseään kuin muitakin kohtaan niin siinäpä sitä ihmisyyden kunnioitusta riittämiin.
Anna kiitos, tavallasi ajatellen noinhan asia on ja yhdyn ajatuksiisi, myös shamanin ajatelmista.
VastaaPoistaAikkku, samaistun ajatuksissasi sinuun ja totean, että yleensä itsekin toimin noin ja ajattelen, kuten sinä.
VastaaPoistaKiitos, iloiset hetket kantavat monesti arvaamattomankin pitkälle eli tilataan niitä:)